Alkukesästä heinäkuuhun

Kesä. Kesää on odotettu niin paljon, ja tähän mennessä on vietetty jo monta unohtumatonta hetkeä. Ja lisää on tulossa, koska tällä viikolla on mun toinen kesälomajakso.

Kesäkuu. Kun toukokuu vaihtui kesäkuuhun, vietin ensimmäisen viikon mittaisen kesälomajakson. Ennen tätä lomaa kävi kuitenkin vähän ikävämpi asia. Luulin saaneeni vain vähän massiivisemman allergiakohtauksen, koska olin aivan tukossa, eikä se mennyt millään ohi. Seuraavana päivänä kuitenkin nousi korkea kuume, joka pakotti jäämään sängyn pohjalle. Olin aivan loppu, koska tauti kesti melkein kokonaisen viikon. Voimat oli niin pois, että yhtenä päivänä sain juuri ja juuri hinattua itseni Kokkolaan tutkimuksiin. En edes muista, koska mulla olisi ollut viimeksi kuumetta, joten senkin takia tauti oli todella raskas. En jaksanut edes ajatella mitään (tai repiä stressiä edes jostain pienestä asiasta), niin väsynyt olin.

Juhlat. 4.6. meillä oli aihetta juhlaan. Siskoni Ella pääsi ylioppilaaksi. Koko viikon oli Kannuksessa tullut vettä ja ilmakaan ei ollut mikään kovin lämmin. Saatiin kuitenkin paras mahdollinen keli juhlille: aurinko paistoi koko päivän ja oli sopivan lämmin, koska lyhyillä hihoilla tarkeni, eikä kuitenkaan ollut turhan kuuma. 

Heiluin kameran kanssa koko päivän. Sain myös kunnian ottaa lakkiaiskuvat Ellasta. Kaikin puolin juhlat olivat aivan ihanat. Näki paljon tuttuja ihmisiä ja oli ihanaa vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa. Illalla kävimme viemässä Konstan, Hannan ja Tobiaksen kanssa Ella Hiekkasärkille jatkoille, jonka jälkeen meillä alkoi kotona "afterpartyt". Ensiksi istuimme hetken aikaa iltaa kotona, jonka jälkeen lähdettiin porukalla Suomen vanhimpaan baariin, eli Kannuksen uniikkiin Kahvibaariin. 

Osalle meistä paikka oli jo ennestään hyvinkin tuttu mutta myös he, jotka eivät ollut ennen käyneet tykkäsivät kovasti. Nautimme ihanasta kesäillasta ensiksi Kahvibaarin tunnelmallisella takaterassilla, kunnes siirryimme sisälle karkuun hyttysiä. Oli erittäin hauskaa, kun otimme serkkujen ja Rikun kanssa biljardimatsia toisen perään ja vain pidimme hauskaa. Juteltiin, naurettiin ja nautimme kesästä. Tästä illasta ja päivästä jäi ihanat muistot ja oli mitä parhain aloitus kesälle 2022.

Vuosipäivä. Vain pari päivää lakkiaisten jälkeen oli toinenkin syy juhlaan. Kuudes päivä mulla ja Rikulla tuli kaksi vuotta yhdessä täyteen. Vuosipäivää ei olla vielä keretty juhlistaa kunnolla, mutta teemme sen ruokailun tai jonkun pienen reissun merkeissä heti, kun löytyy sopiva, yhteinen vapaapäivä. Onneksi kesää on vielä pitkästi jäljellä, ja onhan tässä varmasti vapaita viikonloppuja ja tätä lomaakin vielä jäljellä, ja loppuviikosta lähdemme muutenkin reissuun. (Ja tällä kertaa kumpikaan ei missään nimessä saa sairastua koronaan tai muuhunkaan vastaavaan, tai muuten käy huonosti!) Reissua olen odottanut niin kauan, että lähtisin sinne vaikka pää irti. Niin paljon kaipaan pientä maisemanvaihtoa edes hetkeksi, että mikään ei estä lähtemästä. Harmi, kun aika on niin rajallinen, joten Helsinki jää varmaan tällä kerralla välistä, mutta sinnekin yritän saada pari päivää vaikka ensi kuun aikana järjestymään. Sinnekin on taas niin kova ikävä, että pakko sielläkin on käydä famua moikkaamassa ja ikävää lievittämässä. 

Onnellisempi en voisi olla, kun kaksi vuotta sitten satuimme Rikun kanssa
samaan paikkaan. Kuten joskus jollekin sanoin:"mulla on aina ollut taipumus olla väärässä paikassa väärään aikaan. Mutta silloin kun tavattiin, olin onneksi kerrankin täysin oikeassa paikassa ja täydellisellä ajoituksella. Ja helvetti loppui siihen." En edes halua tietää, mitä olisi tapahtunut jos ei oltaisi tavattu. Voin vannoa, että se jälki ei varmasti olisi ollut kaunista, mutta sellaista ei onneksi tarvitse edes miettiä. Ollaan tässä ja nyt ja kaikki on hyvin. Olen onnellinen nyt💖

Autot. Mun piti mennä kesäkuussa leimaamaan Avensis, joka ei ekalla päässyt läpi. Olin menossa tekemään siihen remonttia, mutta en kerennyt mennä kuin muutaman kilometrin, kun tapahtui jotain, mikä ei yllättänyt ketään: moottorin vikavalo. Sillä hetkellä huokaisin, että tämä taisi olla sitten tässä. Autolla oli yhteensä ajettu reilut 500 000 kilometriä, ja pieniä vikoja oli ilmaantunut jo ennen tätä. Mulla ei ole koskaan näin hyvällä ajoituksella jättänyt mikään auto välille. 

Kun päästiin viimein katsomaan, mistä vika voisi johtua, selvisi sen lisäksi niin monta vikaa ja vuotoja lisää, että korjaaminen ei olisi enää kannattanut. Oli siis keksittävä jokin muu ratkaisu. Tämä ratkaisu oli reissu Kokkolaan, koska sieltä löytyi Corolla, jolla nyt sitten ajellaan. 

Juhannus. Juhannus meni mukavasti. Ensiksi oltiin Rikun kanssa Kekolahden mökillä to-pe, ja sitten kävin töissä perjantaina. Töistä suoraan lähdin saareen viettämään juhannusaaton iltaa ja vapaapäivä lauantaita. Lauantaina siirryimme jälleen Rikun kanssa Kekolahteen. Koko juhannuksen säät suosivat meitä. Kylmä ei tullut edes illalla, ja yötön yö oli todella ihana! Huippu seurassa aika meni liiankin nopeasti, ja juttua ja tekemistä riitti💕

Saunottiin melkein joka päivä, saaressa tehtiin anopin kanssa ihana jalkakylpy ja muutamat makoisat drinkit. Tanssimme ja nauroimme aamuun asti, eikä kenelläkään ollut tylsää. Yön aurinko meren yllä oli niin kaunis, että mietin, miksi juhannuksen on oltava vain kerran vuodessa? Ja miksi päivän pitää alkaa lyhentyä niin nopeasti. Ja vielä sekin, miksi Suomen kesä on niin lyhyt. Sehän on ainakin omasta mielestäni paras vuodenaika, eikä silloin masenna niin paljoa kuin pimeällä, kylmällä talvella. Mikään ei ole niin kamalaa kuin lähteä talvella töihin ja herätä tuntia aiemmin ja kaivaa auto lumesta ja rapata vielä ikkunat ja lämmittää. Onneksi tämä ei tapahdu vielä aikoihin, eli sitä ei tarvitse miettiä vielä.

Tänä vuonna oli ehdottomasti yksi parhaista juhannuksista pitkiin aikoihin, ja näissä maisemissa sitä virittäytyi oikeanlaiseen juhannustunnelmaan. Mutta en voi vieläkään käsittää, miten vesi kantaa niin hyvin ääntä, että Kalajoen juhannusfestareilta kuului musiikki merta pitkin saareen asti😂

(seuraavat juhannuskuvat ovat täysin käsittelemättömiä, puhelimella otettuja. Katsokaa nyt kuinka kaunis luonto meillä on!)

Mökillä. Viime viikolla mulla oli pitkästä aikaa koko viikonloppu vapaata, joten suuntasimme mökille. Kävin ekaa kertaa uimassa tälle kesälle ja vieläpä meressä. Vesikin oli tosi lämmintä. Säät suosivat, koska koko ajan oli ihanan lämmin ja aurinkoinen. Paitsi lauantaina saatiin myös vettä, ukkosen jyrinää ja älyttömän kova tuuli. Mökillä kävi myös muutama kaveri pyörähtämässä ja oli todella kiva viikonloppu, tällaisia tarvittaisiin ehdottomasti lisää!

Aloitin myös palapelin kasaamisen, mikä osoittautui todella koukuttavaksi hommaksi. Oli niin helteiset ekat kaksi päivää, että jos joku olisi silloin sanonut mulle, että tulee niin pimeä ja kova tuuli, että kasaat lauantaina palapeliäsi kynttilän valossa, olisin saattanut naurahtaa. 

Jaksaminen. Olen huomannut itsessäni sen, että olen täysin kesäihminen. Heti kun kylmyys ja pimeys väistyivät, sitä huomaa saaneensa uutta energiaa. En enää ole päivittäin väsynyt, eikä ahdista läheskään niin paljon kuin pimeään aikaan. On parasta, kun kesäyöt ovat pitkiä ja valoisia, ulkona on välillä oikein lämmin ja kun pääsee iltavuorosta, on silloinkin vielä valoisaa ja voi olla ulkona. Mökkeilyllä on myös uskomattoman piristävä vaikutus, ja mökillä olemmekin viettäneet tänä kesänä jo muutaman yön. Jos minä saisin päättää, täällä olisi aina kesä!

💖: Anna

Halusin hopeat hiukset

 Tällä kertaa aiheena on pääsääntöisesti hiukset. Tässä postauksessa tulen myös antamaan muutaman suosituksen muutamalle verkkokaupalle ja tuotteille, jotka olen todennut hyväksi omassa käytössä niin hiuksissa, ihonhoidossa kuin meikissäkin.

Kuten jo otsikko kertoo, olen yrittänyt ylläpitää hopean sävyä hiuksissani. Mun oma hiusten värini on vaalea ja niin kauan kuin muistan, mulla on ollut vaaleat hiukset. Joko omalla värillä tai vaaleammaksi värjättynä. Paitsi joskus kasiluokalla hirveiden ulkonäköpaineiden ja kokeilemisen halun tuotoksena vedin hiukseni punaiseksi. Se oli elämän suuruinen virhe, koska väri ei halunnut tarttua kunnolla ja näytin todella oudolta😂 Ja toisen kerran (myös painostuksesta) värjäsin pari vuotta sitten ruskeaksi. Se ei ollut niin paha, mutta en kuitenkaan kokenut väriä omakseni. Jos niin voi sanoa, en näyttänyt itseltäni.

Varmasti siis suurin osa ihmisistä, jotka minut tuntee tai tietää, yhdistävät minut vaaleisiin hiuksiin. Joskus yläasteella kampaaja suositteli minulle hopeashampoota. Halusin heti kokeilla, koska yleensä vaaleilla hiuksilla on tapana taittua keltaiseen. Kellertävään sävyyn voi vaikuttaa mm. pesuveden kalkkipitoisuus (tästä syystä toiset käyttävät vaaleiden hiusten ylläpitoon suihkusuodatinta, joka suodattaa raudan ja kalkin hanavedestä pois), tai ihan vaan vaalean sävyn pois kulumisesta. Myös hiusten oheneminen värjäyksen johdosta voi vaikuttaa asiaan.

Hopeashampoo on väriltään violetin tai sinertävän sävyistä. Se auttaa ylläpitämään vaaleaa väriä, koska violetti on keltaisen vastaväri. Hopeatuotteet siis neutralisoivat keltaisuutta, ja nimensä mukaisesti sävyttää hiuksia hopean suuntaan. 

Mulla on ollut jo useamman kuukauden päällä oma "hopeaprojekti" eli olen päättänyt että haluan hopeat hiukset. Ja nyt kerron, mitä kaikkea olen asian eteen tehnyt!

Noin puoli vuotta sitten vaalensin pitkästä aikaa hiuksia. Edellisestä kerrasta oli kulunut aikaa ja juurikasvu oli ehtinyt aika pahaksi. Aloitin vaalean sävyllä. Ja koska edellisestä värjäyksestä oli kulunut aikaa, väri ei meinannut tarttua joihinkin kohtiin hiuksissani. Tämän jälkeen odottelin pari kuukautta ja kun juurikasvua alkoi näkyä, ostin uuden värin. Tämä väri oli vaaleampi kuin edellinen. 

Tämän kerran jälkeen otin käyttöön hopeashampoon ja -hoitoaineen. Ja tähän väliin tulee myös uskomattomalta kuulostanut kikka, jota kokeilin myös ja se jopa onnistui!

Eli siis kuulin, että jos shampoon sekaan sekoittaa mustikkaa, se pigmentoi myös hopean suuntaan ja toimii hopeashampoon lailla. Pakkohan sitä oli kokeilla. Sekoitin mustikkaa shampoon sekaan ja laitoin mukaan vielä pienen tilkan hoitoainetta. Levitin seoksen päähäni ja odottelin. Annoin seoksen vaikuttaa noin 10 minuuttia, koska kauempaa en uskaltanut alkuun antaa olla. Riskinä olisi voinut olla siniset tai violetit hiukset. Kun pesin ne pois, yllätyin positiivisesti. Hiukset olivat paikoin hopean sävyiset! Näin vain olin luonnollisella konstilla sävyttänyt hiuksia! Ainut miinus oli se hirveä takkukasa mikä tästä tuli, mutta uskon sen riippuvan myös siitä, mitä shampoota käyttää pohjana ja sekoittaako sekaan paljon vai vähän hoitoainetta. Tämä täytyy ottaa käyttöön useamminkin, ja kätevä esimerkiksi mökkiolosuhteissa, jos hopeashampoota ei ole saatavilla. 

Tässä kuvassa erityisesti latvat käsitelty mustikka-hoitoaine yhdistelmällä.

Olen tässä matkan varrella kerennyt testaamaan useita eri hopeatuotteita ja etsinyt ja lueskellut monia suosituksia. Kun tuntui, että en millään päädy haluamaani lopputulokseen, jossakin palstalla oli kerrottu Fanola-merkkisestä hopeasarjasta. Luin kommentteja ja arvosteluja tuotteista ja useamman mukaan yhdenkin pesukerran jälkeen hopea väri tarttuu hiuksiin. Harkinnan jälkeen päätin, että tilaan kyseiset tuotteet ja kokeilen. Juurikasvu oli kerennyt jo sen verran pitkälle, että hain kaupasta ensiksi vaalennuksen, jonka laitoin päähäni ennen kuin tuotteet saapuivat postissa. 

Tuotteet tulivat ja kokeilin heti. Annoin itse shampoon vaikuttaa noin 5 min ja hopeamaskin suurin piirtein saman ajan. Hiuksistani todellakin tuli hopeat. Tuote teki tehtävänsä, eikä hiukset jääneet kovin pahasti takkuiseksi, mitä aluksi pelkäsin. Molemmat purkit ovat kovin riittoisia. Nyt pesen näillä vain kerran tai kaksi viikossa tai silloin, jos näyttää siltä että väri alkaa haihtua pois. Jos pesisin useammin, olisi riskinä että saisin liian siniseen tai violettiin taittavat hiukset, niin kova pigmentti näillä tuotteilla oli. Ainoan miinuksen Fanola saa siitä, että tuoksu oli aika voimakas. Yleensä rakastan sitä, että saippuat ja pesuaineet tuoksuvat hyvälle, mutta tämä tuoksu oli niin voimakas, että kun päivällä pesi hiukset, tuoksu oli illalla nukkumaan mennessäkin vielä haistettavissa. 

Fanola-tuotteet tilasin Cocopanda-verkkokaupasta.

https://www.cocopanda.fi/product/fanola/3125216/pakettidiili-fanola

Ja seuraavaksi aion esitellä toisen hopeasarjan ja samalla yhden ehdottomista lempikaupoistani netissä. Nämä hopeatuotteet ovat myös pitäneet erinomaisesti halutun sävyn hiuksissa. 

Olen aina rakastanut Dermosilin tuotteita ja kerran päätin kurkata, saisiko kyseisestä verkkokaupasta myös hopeatuotteita. Kyllä, monenlaista tuotetta oli tarjolla hopean ylläpitämiseksi. Tilasin kokeiluun hopeashampoon ja -hoitoaineen ja ihastuin tuotteisiin heti. Tuotteet olivat edullisia mutta laadukkaita. Lupauksensa mukaan shampoo ja hoitoaine pitävät erinomaisesti keltaisuuden loitolla. Nämä myös tuoksuivat ihanilta: tuoksu ei ollut liian voimakas ja omasta mielestäni se oli ihanan raikas. Tuotteista tuli saman tien kestosuosikkeja omassa käytössä. 

Joululahjaksi sain myös toisen valikoiman hoitoaineista. Kyseinen hoitoaine eroaa tästä aiemmasta sillä, että se on vegaaninen, sulfaatiton ja silikoniton. Koostumus oli ehkä hieman paksumpi ja pullo oli erilainen ulkonäöltään. Tykkäsin tästä tuotteesta yhtä paljon kuin tuosta toisestakin. Tässäkin oli aivan ihana tuoksu ja tämäkin jätti pesun jälkeen hiukseni ihanan pehmeiksi ja helposti harjattaviksi. Hopeatuotteet yleensä kuivattavat hiusta jonkin verran, mutta nämä eivät tehneet ainakaan minun hiuksista yhtään takkuisia ja kuivia. 

Dermosilin hopeatuotevalikoimaan kuuluu myös tuote, joka tuli joku aika sitten minulle täysin uutena. En ole koskaan aiemmin törmännyt missään tuotteeseen nimeltä hopeasuihke. Ajatus suihkutettavasta hopeasta kuulosti niin hyvältä, että sitä oli aivan pakko kokeilla. Tilasin ennen joulua tuotteen ja se on ollut niin riittoisa, että sitä on jäljellä vieläkin. Sain toki joululahjaksi myös toisen pullon, joka odottaa kaapissa että toinen on tyhjä. Tästäkin tuotteesta olen tykännyt. 

Tämän tuotteen kanssa kannattaa varoa, ettei suihkuta liian läheltä hiuksia. Ensimmäisen kerran kun suihkutin, suihkutin niin läheltä, että hopeasta tuli epätasainen ja ennemminkin turhan sinertävä ja hiukset jäivät aavistuksen likaisen näköisiksi. Kun taas suihkutin kauempaa, sain tasaisemman lopputuloksen. Tuotetta ei myöskään kannata suihkuttaa parhaat vaatteet päällä tai liian läheltä seinää. Sain nimittäin pestä paidasta violetteja pisteitä pois ja hetken päästä huomasin samanlaisia pisteitä myös vessan seinässä. Muuten olen erittäin iloinen, että löysin tuotteen. Sillä on kätevä suihkuttaa sävyä pienessä kiireessäkin hiuksiin. 

Ja tässä näkyy edes vähän sitä, miltä hiukseni näyttää nykyään. Kuva on otettu viime viikolla hopeakäsittelyn jälkeisenä päivänä. Eli 1-2 kertaa viikossa Fanolaa hiuksiin ja muilla pesukerroilla käytän joko perus shampoota tai Dermosilin hopeashampoota ja -hoitoainetta.

Ja nyt ettei tästä tule pelkkä hiuspostaus, haluan kertoa myös muutaman muun tuotesuosituksen liittyen meikkiin ja ihonhoitoon.

Kun olen katsonut jotain neljän vuoden takaisia kuvia itsestäni, olen ihmetellyt sitä, miten hyvä iho mulla on ollut, vaikka en ole sen suurempia ihohoitoja itselleni tehnytkään. Nykyään huolehdin säännöllisesti enemmän ja silti tuntuu, että iho voisi olla parempi. Veikkaan, että lähes päivittäinen kasvomaskin käyttö ja allergian oireet ovat vaikuttaneet omalta osaltaan myös kasvojen ihon punoitukseen ja kuivumiseen. Olen kuitenkin löytänyt muutaman luottotuotteen ja hyviä verkkokauppoja, joista näitä olen hommannut. 

Ennen olen iltaisin vain rasvannut kasvoni, koska mulla on aika kuiva iho. Nykyään olen normaalin ihovoiteen kaveriksi löytänyt myös kasvoveden ja -seerumin. Iltaisin pesen kasvoni, jonka jälkeen laitan Lumenen kasvovettä. Kasvoveden jälkeen laitan Essencen Daily Drop of beauty sleep-seerumia, joka kosteuttaa ihoa. Viimeisenä laitan iholle vielä pitkäaikaista luottotuotetta, eli Nivea Soft-voidetta, tai jotakin muuta kasvo/kosteusvoidetta. Tähän mennessä on kasvojen ihosta tullut jotenkin pehmeämpi, jonka lisäksi olen huomannut että jos allergian yhteydessä tulee iho-oireita, iho ei enää kuumottele niin pahasti kuin ennen. 

Kasvojen hoidon lisäksi olen alkanut kiinnittää enemmän huomiota myös muun ihon hyvinvointiin. Etenkin talvella ja allergioiden takia ihoni on välillä todella herkkä ja kuiva. Tilasin vuoden alussa Dermosililta tämän aivan ihanan ja suositun Vitamin E-tuotepaketin. Pakettiin kuuluu E-vitamiinia sisältävät käsi- ja vartalovoiteet, suihkusaippua ja deodorantti. Tykästyin kovasti tuotteisiin, koska niissä oli todella miellyttävä tuoksu, ne olivat nätin värisiä, pehmeitä iholla ja eivät edes kovin kalliita! Nämä auttoivat pahimpien pakkasten yli suojaamaan ihoa pahimmilta kuivumisilta ja ovat käytössä edelleen.

Pidän myös meikkaamisesta, vaikka omasta mielestä en olekaan siinä millään maisteri-tasolla. Joskus on mukavaa meikata vaikka vaan omaksi iloksi ja kokeilla kaikkea uutta. Muutama vuosi sitten en voinut poistua kotoani, etten ollut laittanut edes pientä määrää meikkiä. Nykyään ajatus on joskus tasoa aivan sama, ja nykyään tulee siis meikattua kunnolla harvemmin. Yleensä silloin kun on fiilistä ja silloin, jos on lähdössä ulos tai ihmisten ilmoille. 

Vaikka olen asiakaspalvelualalla töissä, en aina jaksa meikata töihinkään kunnolla. Yleensä laitan vain kulmat ja ripsiväriä. Pääasia että näyttää edes joltakin. Sitä paitsi, ei kukaan meikkiä katsoisi kuitenkaan kun on ollut jo niin pitkän aikaa maskit käytössä. 

Mielestäni parhaat ripsivärit saa Dermosililta. Kuvassa on kaksi lemppari ripsiväriä. All-in-one mascara on vesiliukoinen, joka pysyy päivän aikana hyvin leviämättä, mutta on illalla nukkumaan mennessä helppo pestä pois. Maximizing moist proof mascara taas on vedenkestävä. Tässä ripsivärissä pidän siitä, että sen lisäksi että se näyttää hyvältä ripsissä, se ei leviä vaan irtoaa "palasina", eikä ollenkaan sottaisesti. Viime kesänä laitoin kyseistä ripsiväriä, kävin uimassa ja ei merkkiäkään siitä, että se olisi levinnyt. Se on pysynyt silmissä myös pahan allergiakohtauksen aikana kun silmät alkoivat vuotaa, ja myös silloin, jos olen itkenyt. Kuvassa näkyy myös punaisuutta piilottava pohjustusvoide, jota laitan aina meikin alle.

Ennen ostin meikit melkeen aina kaupasta. Kyllä mä niitä aika ajoin shoppailen vieläkin, mutta jos huomaan, että joku tietty on lopussa, tilaan myös netistä. Netistä on niin helppo tilata varsinkin jos tietää, että vähään aikaan ei ole lähdössä mihinkään, mistä yleensä ostaa meikit.

Kosmetiikkaa myyviä verkkokauppoja, jotka ovat mielestäni suosittelemisen arvoisia, ovat seuraavat:

Cocopanda:

https://www.cocopanda.fi

Täällä on suuri valikoima jokaiseen makuun. Yleensä olen aina löytänyt etsimäni, eikä myöskään heräteostoksilta voi välttyä. Täällä on yleensä myös huikeita tarjouksia ja jäsenet saavat ilmaisen toimituksen. Tykkään myös siitä, että täältä on yleensä nopea toimitus. Viimeksi kun tilasin, meni muistaakseni vain kaksi arkipäivää ja tilaus oli postissa. Sivusto on myös hyvin selkeä ja tuotteiden etsiminen ja löytäminen helppoa.

Dermosil:

https://www.dermosil.fi

Näiden tuotteita on ollut meillä kotona jo silloin, kun olin lapsi. Eli merkki on vuosien varrelta tullut tutuksi. Joku vuosi sitten, kun muistin paikan ja tilasin itse täältä ekaa kertaa, olen katsonut täältä aina ensimmäisenä, jos haen jotain. Täältä saa hyviä meikkejä ja parhaat ripsivärit. 

Rakastan myös saippuoiden ja ihonhoitotuotteiden tuoksuja, ja täältä saa usein vähän erilaista kuin muualta. Nopea toimitus ja selkeät verkkosivut on myös iso plussa. Kausittain vaihtuvat tuotteet ja tuoksut ovat aina ihania, ja tietenkin valikoimasta poistumattomat kestosuosikit ovat myös mieleeni. Pettymyksiä en ole täältä koskaan tilannut. Joskus halutessaan paketin mukaan saa jäsenlehden ja ilmaisia näytteitä uusista tuotteista. Nämäkin ovat kivoja, koska näytteiden perusteella on hyvä tehdä seuraavaan tilaukseen ostopäätös etenkin uusista tuotteista.

Kicks:

https://www.kicks.fi

Olin muistaakseni lukioiässä kun pyörin pitkin Helsinkiä ja löysin Stockalta Nyx-kosmetiikkamerkin pisteen. Jotain olin aiemmin kuullut kyseisestä merkistä, mutta en ollut vielä kerennyt tutustua siihen sen paremmin. Tällä reissulla ostin muistaakseni kulmavärin ja huulipunan. Tykästyin näihin tuotteisiin heti, ja halusin kokeilla näiden muitakin tuotteita. Hinta-laatusuhde oli hyvä, ja pidin meikkien ulkoasusta. 

Googlettelun tuotoksena silloin muistin, että Kicksillä on hyvä valikoima kosmetiikkaa laidasta laitaan. Tilasin sieltä lisää Nyxin tuotteita ja niitäkin siellä oli ja on edelleen laaja valikoima. Täältä en ole tilannut vähään aikaan, mutta viimeksi kun tilasin, toimitus oli nopea. Kicksille plussat myös laajasta valikoimasta eri merkkien kosmetiikkaa. Sivuilla on myös inspiroivia kuvia, joita ihmiset on lisäillyt Instagramiin. Nettisivujen lisäksi Kicksillä on ympäri Suomea myös kivijalkaliikkeitä, joissa tulee myös silloin tällöin käytyä joko meikkiostoksilla tai muuten vain katselemassa. 

Lush:

https://www.lush.fi

Jos pidät ihastuttavista tuoksuista ja käsintehdystä, eläinkokeettomasta kosmetiikasta, kannattaa käydä kurkistamassa nämä sivut. Tähänkin liikkeeseen tutustuin ensimmäistä kertaa Helsingissä. Tuoksu, mikä heidän saippuoistaan lähti, vallopitti melkein puoli steissiä. Menin käymään ja sain erittäin ystävällistä palvelua. Pääsin muistaakseni myös testaamaan myyjien opastuksella kuorivaa saippuaa. Ihan sama mistä tuotteesta kysyin tai halusin tietää, myyjät kertoivat iloisesti ja kertoivat suosituksia ja erilaisia vaihtoehtoja. Harmi, että aikani oli tuolloin rajallinen, koska olisin viihtynyt kyseisessä myymälässä vaikka kuinka pitkään!

Helsingissä sijaitsevien kivijalkaliikkeiden lisäksi tälläkin kaupalla on myös verkkosivut. Kertaakaan en ole täältä tilannut, koska olen aina ostanut paikan päältä. Olen kyllä kuullut, että paketti tuoksuu ihan sille myymälälle jo ennen kuin sen avaa. Yksittäisten tuotteiden lisäksi täältä saa myös kauniita lahjapakkauksia. Tuoksun lisäksi tuotteet ovat ulkonäöltäänkin kauniita ja avaamattomat tuotteet sopisivat niin hyvin koristeeksikin, että joutuu ensiksi miettiä, raaskiiko näitä edes avata. 

Tällaista tällä kertaa, toivottavasti piditte ja jos joku sai inspistä tai innostui tuotesuosituksista, meni tämän tekstin tarkoitus oikein :)

Ihanaa kesän odotusta kaikille, toivottavasti se tulisi pian! Palaillaan asiaan seuraavassa postauksessa💖

- Anna

Mediahiljaisuuden loppu

Hiljaiselo. Mediahiljaisuus. Tai miksi sitä haluaakaan kutsua. Minun osaltani se on kuitenkin nyt ohi. Mulla on pitkään jo pyörinyt päässä vähän kaikenlaisia ideoita, mistä haluaisin kirjoittaa. Koska olen nyt ollut niin pitkän ajan postaamatta ja kertomatta yhtään mitään, vuoden ensimmäisen aiheen keksiminen ei ollut kauhean vaikeaa. 

Jokunen hetki sitten Instagramissa pyöri 8 faktaa minusta -haaste, johon minäkin osallistuin. Haasteen ideana oli kertoa itsestään 8 faktaa storyn puolelle ja haastaa porukkaa mukaan. Tämän haasteen innoittamana ajattelin, että voisin tehdä sen myös tänne blogin puolelle. Instagramista se kuitenkin eroaa sillä tavalla, että kerron hieman laajemmin. 

1. Muutettiin Helsingistä Kannukseen, kun olin eskari-ikäinen.

Kun tämä selviää sellaiselle, joka ei tätä aiemmin ole kuullut, ensimmäinen kysymys on lähes aina ollut tämä: Miksi? Miten ihmeessä Helsingistä löytää Kannukseen? Vastaus ei ole niin ihmeellinen. Meillä on Kannuksessa sukulaisia, joten paikan löytäminen ei ollut vaikeaa. Ja vanhemmat jatkoivat erään yrityksen toimintaa, jonka vuoksi muutimme Kannukseen.

Toinen usein kysytty on tämä: oletko koskaan ikävöinyt tai halunnut muuttaa takaisin? Pahin kaipuu Helsinkiin oli ensimmäisinä muuton jälkeisinä hetkinä.  Olin siinä iässä, että muistan sieltä asioita, ja joitain aika hyvinkin. Esimerkiksi mun "läksiäiset" on jäänyt elävästi mieleen, kun päiväkotiporukka oli askarrellut mulle kortin ja pienen lahjan. Kyllä se pienen lapsen sydäntä raastoi, kun joutui lähtemään. Ja toinen, milloin olen kokenut suurta kaipausta oli yläkoulu- ja lukioiässä. SIlloin roikuin siellä melkeen kaikki vapaat ja lomat kun vain oli mahdollista. Nykyään harmittaa, kun tulee käytyä niin harvoin, mutta heti kun tilanne antaa myöden, lähdemme käymään siellä!

2. Rakastan kissoja ja koiria, vaikka olen niille allerginen.

Kyllä, olen hyvin eläinrakas ihminen. Mulla on varmaan miljoona allergiaa ja yksi niistä on kissan ja koiran hilse. Tämä tuottaa välillä suurta tuskaa, jos menen paikkaan missä on lemmikkejä. Olen ensimmäisenä rapsuttamassa niitä, ja hetken päästä saattaa silmät punottaa ja nenä on tukossa. Meillä kuitenkin vahemmilla asustelee kissa, joka muutti meille kun olin lukiossa, eli asuin vielä kotona. Kissa tuli meille tutusta paikasta, jossa sain käydä silittelemässä sitä pennusta asti. Kissa tuli ensiksi meille koeajalle, että jos saan kauheita oireita, saa kissan viedä takaisin. Mietin aluksi, että salaan oireet jos niitä tulee, koska halusin niin kovasti kissan meille. Onneksi en saanut oireita, koska olin kuitenkin sen kanssa niin paljon tekemisissä, että siedätyin sille. Joten tämä antaa toivoa sille, että voidaan ottaa meille joskus oma kissa tai koira. Tai vaikka molemmat.

3. En tule koskaan kyllästymään Haloo Helsingin musiikkiin.

Olen kuunnellut kyseistä bändiä jo yläkoulusta lähtien. Minulta löytyy neljä uusinta levyä, joita on vuosien varrella soitettu aktiivisesti automatkoilla. Lisäksi löytyy myös Älä pelkää elämää vinyylinä. Olin niin onnessani, kun syksyllä kävimme Helsingissä ja mieheni osti sen minulle. Keikalle olen päässyt kerran (Seinäjoki Areena, 2017) ja keikalle ollaan menossa kun sellainen tilaisuus tulee. Heidän musiikkinsa on toiminut joka tilanteessa. Biisit on auttanut iloihin ja suruihin vuosien varrella ja innostanut minua tähtäämään musiikillisesti kohti haaveitani laulamisen suhteen. Monta inspiraatiota on heidän musiikkinsa avulla tullut.

4. Olen pienestä asti rakastanut erilaisia reissuja ja viihdyn tien päällä. Varsinkin kesäisin.

Hyvä reissu nollaa pahimmankin stressin ja katkaisee jokaisen hermoromahduksen. Kuten jo alussa kerroin, ollaan muutettu Helsingistä Kannukseen, kun olin eskari-ikäinen. Kun olin ihan pieni, kävimme aina kesäisin Kannuksessa. Ja kun muutimme, kävimme aina kesäisin Helsingissä. Yleensä, kun vanhemmilla oli lomaviikko, perinteinen reissu oli aina Piikkiöön serkuille ja sieltä Helsinkiin tai toisin päin. Eli olen siis lapsesta asti viihtynyt tien päällä. Reissuista on aina jäänyt hyviä muistoja ja vannoin, että kun kasvan, alan matkustelemaan myös itsekseni. Ja näin kävi. 

Tilanne ei vielä tänä päivänäkään ole muuttunut. Tiedän jo omasta käytöksestä, milloin olisi hyvä päästä pienelle reissulomalle. Kun liikaa alkaa stressaamaan, on hyvä päästä tuulettumaan. Muuten stressiä on vaikeaa saada pois. Ja mikään ei voita kesäisiä roadtrippeja. Silloin on melkein sama, mihin vuorokauden aikaan ajaa, koska on valoisaa melkeen ympäri vuorokauden. Odotan jo aivan hirveästi kesälomaa ja sitä, että lähdetään kiertelemään tien päälle! Onneksi mulla on mies, joka rakastaa reissuja yhtä paljon kuin minä, joten reissuun lähteminen on molemmille rentouttava asia.

Pari kertaa on tullut pyörähdettyä myös ulkomailla. Joskus lapsena Norjassa ja Ruotsissa, joista minulla ei ole itsellä mitään muistoja, koska olin niin pieni. Näiden lisäksi Virossa, Tanskassa, Dubaissa ja viimeisimpänä opintomatkalla Lontoossa, vaikkakin siitäkin on jo kulunut viisi vuotta. Puhetta on ollut, että ulkomaillekin käymään jossain vaiheessa. 

5. Mulla on ollut vaikea masennus ja olen selvinnyt siitä.

Tässä on aihe, jonka haluan joskus nostaa isommin esille, koska mielestäni näistä asioista puhutaan aivan liian vähän. Ja joskus meidät masentuneet ymmärretään aivan väärin. Mulla on myös todella vahvat mielipiteet aiheeseen liittyen. 

Ensimmäisen masennus- ja paniikkihäiriödiagnoosin sain lukioaikana. Masennus diagnosoitiin kun olin 16-vuotias. Seuraavana kesänä todettiin paniikkihäiriö. Masennus diagnosoitiin keskivaikeaksi. Lukio oli mulle yhtä taistelua ja jaksamista, mutta jaksoin ja tein hirveästi töitä niin koulun, jaksamisen kuin itsenikin kanssa. Sain valkolakin kesällä 2018. Sinä kesänä muuttui kaikki. Aiemmin minulla ei ollut elämässä kovin montaa ystävää. Edellisenä kesänä olin ollut kesäduunissa Kalajoen Jukuparkissa. Siellä tutustuin uusiin ihmisiin ja osan kanssa pidimme tiiviisti yhteyttä ja vietimme aikaa myös 2018 kesällä. Heidän lisäksi tutustuin vanhojen kavereiden kautta uusiin ihmisiin ja yhtäkkiä mulla oli paljon ystäviä ympärillä. Ahdistus helpotti ystävien myötä, ja rikottu luottamus alkoi vähitellen palautumaan. 

Tilanne eskaloitui kuitenkin taas vuoden lopussa. Kävi muutama hirveä asia ja masennus otti taas vallan. Tällöin jouduin aloittamaan EMDR-traumaterapian. Siitä kaikki lähti taas kohti alamäkeä. Luulin että pahin olisi takana, mutta ei, se oli vasta edessä. Hirveitä ja traumaattisia vastoinkäymisiä tapahtui toisensa perään ja näitä kesti kesään 2020 asti. Tässä välissä kerkesin käymään läpi vaikean masennuksen, uniongelmia, voimakasta päivittäistä ahdistusta, traumaperäisen stressihäiriön ja runsaat paniikkikohtaukset. 

Luulin, että mulla ei ole enää mitään toivoa edes yrittää selvitä tästä kaikesta pelosta ja ahdistuksesta. Varsinkaan yksin. Koko elämä oli sarja vastoinkäymisiä ja päivittäistä pelkäämistä. Toisin kävi. Keväällä 2020 sain työpaikan, joka oli mulle todella iso asia. Töissä sain ajatukset muualle ja tiedostin, että minua arvostetaan. Ja valoa tunnelin päässä näkyi saman vuoden alkukesästä 2020 kun tapasin mieheni. Hän auttoi minut pois siitä hirveästä elämäntilanteesta ja uskalsin pian luottaa uudestaan. Sain viimein rohkeutta kerätä itseni ja lähteä kohti uutta elämää ilman pelkotiloja ja ahdistusta. Voin vannoa, että en olisi koskaan selvinnyt siitä kaikesta yksin. 

Nuo vuodet aiheuttivat minulle ikuiset traumat ja paljon henkistä vahinkoa. Olen kuitenkin oppinut elämään niiden kanssa, vaikka välillä näen vieläkin painajaisia tapahtumista. Ja osittain olen myös viisastunut näistä. Nykyään mulla menee elämässä todella hyvin. Asun yhdessä mieheni kanssa, ja olen onnellinen. Minulla on hyvä työpaikka, jossa on parhaat mahdolliset työtoverit. Heiltäkin olen oppinut enemmän itsevarmuutta, ja he osaavat tsempata ja auttaa asiassa kuin asiassa. Mulla on luotettavia ihmisiä ympärillä, eikä mun tarvitse enää pelätä. Alkuvuonna 2021 lopetin terapiakäynnit ja vähän ennen sitä päivittäisen lääkityksen, koska jokapäiväinen ahdistus oli ohi, paniikkikohtaukset olivat vähentyneet huomattavasti ja BDI-testi kertoi, että ei ole masennusta. 

6. Käyn laulutunneilla, jonka lisäksi harrastan valokuvausta ja kirjoitan blogia.

Laulaa tykkäsin jo lapsena. Liityin kuoroon, kun olin kuudennella luokalla. Kuorossa lauloin lukion loppuun saakka. Lukion ohella ja vielä noin vuoden sen jälkeen kävin yksinlaulutunneilla. Lukiossa tein myös musiikin diplomin, eli mulla oli oma pieni "konsertti", jonka lisäksi suoritin tietyn määrän musiikin kursseja ja tein tehtäviä. Laulan aina, jos olen esimerkiksi yksin autossa tai kotona. Laulaminen rentouttaa ja siitä tulee heti paremmalle mielelle. Todella pitkäaikaisena haaveenani onkin päästä joskus vielä laulamaan yleisölle ja esiintymään kunnolla. Viime syksynä aloitin uudestaan laulutunnit, enkä ole päivääkään katunut päätöstä. Joku päivä haluan vielä päästä tavoitteeseeni.

Koska luet tätä tekstiä juuri nyt, blogin kirjoittaminen oli varmasti hyvin vaikea arvata. Olen myös aina rakastanut kirjoittamista ja tämä on toinen tapa millä ilmaisen itseäni ja tuon esille erilaisia asioita, mitä on mielen päällä. Ja koska harrastan myös valokuvausta, on jo 8. luokasta asti haaveilemani ammatti ollut toimittaja. Ehkä joskus vielä...

7. Luonteeltani olen ystävällinen ja huumorintajuinen. Minulla on myös pitkät hermot, mutta jos joku koettelee niitä liikaa, hyvä ei heilu.

Nykyään. Ennen saattoi hermot mennä pienistäkin asioista. Työn ja kokemusten kautta olen oppinut tiettyä rauhallisuutta ja tilannetajua. Nykyään mulle on jopa sanottu, että ihmeen hyvät hermot sulla. Mutta on tässäkin asiassa varjopuoli. Jos joku asia tai ihminen koettelee liikaa hermoja ja alkaa "hyppiä silmille" niin pahasti, että jopa minulla menee hermot, saatan sanoa vahingossa ennen kuin ajattelen. Nämä tilanteet ovat nykyään todella harvassa, mutta on niitäkin ollut. Esimerkiksi auton hajoaminen, sarja erilaisia vastoinkäymisiä, kova stressi ja tietyt puheenaiheet, joista mulla on vahvat mielipiteet, saattavat aiheuttaa lievää hermojen kiristymistä. Ja vannon että harva haluaa nähdä minut silloin kun oikeasti suutun😂

Ja yleisesti luonteeltani olen ystävällinen ja huumorintajuinen yllytyshullu. Olen töissä kaupassa, joten näen paljon ihmisiä päivittäin ja haluan olla kaikille ystävällinen. Osaan myös ajatella suurimman osan asioista myös huumorin kautta, enkä pahastu jos joku heittää hyvän jutun. Päinvastoin. Minusta on ihanaa kun ihmiset osaa heittäytyä ja saa nauraa. Nykyään osaan jo onneksi nauraa myös omille kämmeille. 

Ja kyllä, ei kannata yllyttää liikaa, koska olen osittain myös yllytyshullu luonne. Jos joku keksii jonkin "hyvältä kuulostavan idean", olen varmasti mukana toteutuksessa. Kohtuuden rajoissa tietenkin. Tähän varmaan liittyy myös se, että osaan heittäytyä erilaisiin tilanteisiin, kuten esimerkiksi päivän varoajalla toteutuneeseen Helsingin reissuun, joka keksittiin eräänä syksyisenä iltana kun kummallakin oli vapaata mutta ei tekemistä. 

8. Saatan olla uudessa seurassa aluksi hiljainen. Mutta jos tutustut minuun paremmin, toivot että olisin joskus hiljaa.

Tämä kuvaus sopii minuun vähän liiankin hyvin. Jos tiedän, että olen menossa esimerkiksi juhliin, josta tunnen noin kaksi ihmistä, saattaa jännittää aluksi aika paljon. (varsinkin, jos ei voi ottaa rohkaisevaa ryyppyä...😂) Paniikkihäiriön takia en ole väkijoukkoihin niin innokas edes menemään, mutta toisaalta on aina mukavaa päästä jonnekin, jossa on mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin. Ja näissäkin tapauksissa yleensä olen aluksi hiljaa. Tai sitten yritän keksiä puheenaihetta. Mutta sitten kun juttu luistaa paremmin ja tutustuminen lähtee käyntiin, osaan kyllä höpöttää ihan sama mistä ja juttua riittää. Pidän kyllä todella paljon uusiin ihmisiin tutustumisesta, vaikka aluksi olisinkin hiljaa. Ei se hiljaisuus loputtomiin mun kohdalla todellakaan kestä!

Tässä tuli vuoden eka postaus ja vähän tietoa siitä, kuka täällä kirjoittaa. Ja tuolta some-kohdasta löytyy mun sometilit ja sähköposti, joihin voi ehdottaa ideoita postauksille. Toteutan niitä enemmän kuin mielelläni!

Mukavaa kuun loppua ja seuraavan alkua teille kaikille!

💖: Anna

2020 katsaus ja mitä minulle kuuluu nyt

Pitkästä aikaa olen koneen äärellä kirjoittelemassa. Suoraan sanoen, en edes tiedä mistä aloittaisin. Edellisestä postauksesta on kohta kulunut jo kolme vuotta, joten en edes muista mitä kaikkea tällä välin on tapahtunut. Tai no, kyllä muistan. Lyhyesti sanottuna ihan liikaa asioita.

Olen väistämättä muuttunut ihmisenä siitä, kuka olin tuolloin 2017. Joten voisin avata tätä blogini uutta alkua kertomalla hieman itsestäni ja vaikka siitä, mitä merkittävää viime vuosi toi minulle. Julkaisen myös perinteisesti kuvia. 

2017, 18v

Blogin jatkaminen on ollut jo jonkin aikaa mielessä, mutta tunnetusti en ole saanut ideaani toteutettua. Nyt kuitenkin päätin hetkeni tulleen ja sain uuden innostuksen jostakin. Päätin samalla myös, että haluan uudistaa blogini tyyliä. Ennen tämä oli aika lailla valokuvauspainotteinen (vaikka suurimman osan postauksista jouduin myötähäpeissäni poistamaan, koska omasta mielestäni 15-v Annan upeat kirjoittelut ja kuvat eivät kestäneet päivänvaloa enää näin kohta 22 vuotiaana) Nyt kiinnostaa kirjoitella välillä vähän syvällisemmistä aiheista ja ihan vain arkisista aiheista ja tekemisistä. En mä kuitenkaan ole valokuvia feidannut. Yhtä lailla julkaisen myös kuvia kuin tekstiäkin.

Nyt kun kerroin, mitä tämä blogi tulee sisältämään tulevaisuudessa, eiköhän oteta uudistetun blogin ensimmäinen aihe esille: 2020 katsaus ja mitä minulle kuuluu nyt.

Jos yhtään saa yrittää ennustaa, näillä näkymin tästä kesästä on tulossa aivan mahtava!

Näin kirjoitin edellisessä postauksessa, jonka julkaisin alkukesästä 2017. Postauksesta saa käsityksen, että olin jo silloin pää täynnä uusia ideoita palaamassa blogimaailman pariin. Kesä oli kyllä sellainen, jonka muistan varmaan koko elämäni. Olihan se myös ensimmäinen kesä täysi-ikäisenä.

Syy siihen, miksi en tullutkaan takaisin blogin pariin olikin tavallinen motivaation katoaminen. Lisäksi olin kesätöissä ja paljon ulkona kavereideni kanssa. Tuosta kesästä muistan myös sen, miten elämä muuttui yhtäkkiä. 

Oli alkukesä ja kaikki tuntui menevän viimein oikeaan suuntaan. Noin vuotta aikaisemmin minulla todettiin keskivaikea masennus. Tuntui, että ahdistuneisuus alkoi hälvetä uusien ystävien ja kesän kautta. Sain kuitenkin stressaavissa tilanteissa ihme kohtauksia, joita en itse pystynyt hallita. Pitkän mietinnän jälkeen uskalsin mennä kohtausten takia lääkäriin. Minulla todettiin paniikkihäiriö ja kyse oli paniikkikohtauksista. Aluksi tuntui kamalalta, mutta nykyään osaan poistua tilanteista, joissa on mahdollinen alttius saada paniikkikohtaus.

2020

Oli vuosi, jolloin sattui ja tapahtui. Kyseinen vuosi meni varmasti suurimmalla osalla ihmisistä ainakin osittain päin peetä. Normaali elämä muuttui koronan takia rajoitetuksi joka paikassa. Käsidesi ja kasvomaski löytyi yhtäkkiä lähes jokaisen kotoa. 

Alkuvuosi oli vielä suhteellisen normaalia rajoitusten kannalta. Minulla oli sellainen elämäntilanne, jota en edes halua muistaa. Lyhyesti sanottuna, oli vain tapahtunut liikaa ja minulla todettiin vaikea masennus. Alkuvuoden ehdottomasti paras asia oli se, että meidän koti oli taas asumiskunnossa. 8 kk kestänyt remontti oli viimein valmis! Tosiaan, remontti oli sen takia niin pitkäaikainen, kun alkukesästä 2019 olimme pari tuntia pois kotoa ja kun tulimme takaisin, täys tuho oli ehtinyt jo tapahtua ja pian paikalla olikin palokunta. Siinä vaiheessa tuntui siltä, että mikään ei voisi enää mennä huonommin, koska edellinenkin päivä oli mitä oli.

Mutta kun kesä koitti, huomasin, että muumeista tuttu sanonta "luultavasti myrskyjä onkin vain siksi, että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu" pitää täysin paikkaansa. Olin aivan maani myynyt ja mietin mitä keksisin. Päätettiin sitten iskän kanssa alkaa tekemään keväthuoltoa autolleni ja samalla ajattelin pestä sen.

En tiennyt, että auton pesu oli yksi parhaista ideoista ikinä. Kerrankin olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Samassa paikassa missä autoa laitoimme, oli erään bändin treenit. Katseeni lukittautui heti erääseen ihmiseen. Ei mennyt kauaa, että aloimme jutella, tutustuimme ja hänen avullaan pääsin pois kamalasta elämäntilanteesta.

Tutustumisen jälkeen olin jatkuvasti hänen kanssaan. Meillä oli aivan ihana kesä yhdessä. Käytiin reissussa, mökkeilimme ja olimme vain. Sanoin näyttävät heipat ahdistukselle ja huomasin miten vointini oli päivä päivältä parempi. Osasin olla onnellinen ja hymyilin pitkästä aikaa. En enää kokenut pelkoa ja ahdistusta, joka oli ennen ollut minulle arkipäivää. 

Nykyään asumme tämän ihmisen kanssa yhdessä ja rakastan häntä enemmän kuin mitään. Loppukesästä sain myös sen verran hyviä uutisia, että muuttuneen elämäntilanteen vuoksi masennus oli tiessään. Olin ihan varma, että tulen raahaamaan sitä mukanani suuren osan elämästäni. Uskoin viimein parempaan huomiseen. 

Eli tiivistettynä 2020 oli todella spesiaali vuosi rajoitteista huolimatta. Tutustuin niin mahtaviin ihmisiin ja pystyin jättämään taakseni edellisen elämäni. Näistä asioista olen erittäin onnellinen ja kiitollinen💖

Blogipaluuni myötä, ihanaa viikonloppua jokaiselle siellä ruudun toisella puolella! :)

💗: Anna