Pitkästä aikaa olen koneen äärellä kirjoittelemassa. Suoraan sanoen, en edes tiedä mistä aloittaisin. Edellisestä postauksesta on kohta kulunut jo kolme vuotta, joten en edes muista mitä kaikkea tällä välin on tapahtunut. Tai no, kyllä muistan. Lyhyesti sanottuna ihan liikaa asioita.
Olen väistämättä muuttunut ihmisenä siitä, kuka olin tuolloin 2017. Joten voisin avata tätä blogini uutta alkua kertomalla hieman itsestäni ja vaikka siitä, mitä merkittävää viime vuosi toi minulle. Julkaisen myös perinteisesti kuvia.
 |
| 2017, 18v |
Blogin jatkaminen on ollut jo jonkin aikaa mielessä, mutta tunnetusti en ole saanut ideaani toteutettua. Nyt kuitenkin päätin hetkeni tulleen ja sain uuden innostuksen jostakin. Päätin samalla myös, että haluan uudistaa blogini tyyliä. Ennen tämä oli aika lailla valokuvauspainotteinen (vaikka suurimman osan postauksista jouduin myötähäpeissäni poistamaan, koska omasta mielestäni 15-v Annan upeat kirjoittelut ja kuvat eivät kestäneet päivänvaloa enää näin kohta 22 vuotiaana) Nyt kiinnostaa kirjoitella välillä vähän syvällisemmistä aiheista ja ihan vain arkisista aiheista ja tekemisistä. En mä kuitenkaan ole valokuvia feidannut. Yhtä lailla julkaisen myös kuvia kuin tekstiäkin.
Nyt kun kerroin, mitä tämä blogi tulee sisältämään tulevaisuudessa, eiköhän oteta uudistetun blogin ensimmäinen aihe esille: 2020 katsaus ja mitä minulle kuuluu nyt.
Jos yhtään saa yrittää ennustaa, näillä näkymin tästä kesästä on tulossa aivan mahtava!
Näin kirjoitin edellisessä postauksessa, jonka julkaisin alkukesästä 2017. Postauksesta saa käsityksen, että olin jo silloin pää täynnä uusia ideoita palaamassa blogimaailman pariin. Kesä oli kyllä sellainen, jonka muistan varmaan koko elämäni. Olihan se myös ensimmäinen kesä täysi-ikäisenä.
Syy siihen, miksi en tullutkaan takaisin blogin pariin olikin tavallinen motivaation katoaminen. Lisäksi olin kesätöissä ja paljon ulkona kavereideni kanssa. Tuosta kesästä muistan myös sen, miten elämä muuttui yhtäkkiä.
Oli alkukesä ja kaikki tuntui menevän viimein oikeaan suuntaan. Noin vuotta aikaisemmin minulla todettiin keskivaikea masennus. Tuntui, että ahdistuneisuus alkoi hälvetä uusien ystävien ja kesän kautta. Sain kuitenkin stressaavissa tilanteissa ihme kohtauksia, joita en itse pystynyt hallita. Pitkän mietinnän jälkeen uskalsin mennä kohtausten takia lääkäriin. Minulla todettiin paniikkihäiriö ja kyse oli paniikkikohtauksista. Aluksi tuntui kamalalta, mutta nykyään osaan poistua tilanteista, joissa on mahdollinen alttius saada paniikkikohtaus.
2020
Oli vuosi, jolloin sattui ja tapahtui. Kyseinen vuosi meni varmasti suurimmalla osalla ihmisistä ainakin osittain päin peetä. Normaali elämä muuttui koronan takia rajoitetuksi joka paikassa. Käsidesi ja kasvomaski löytyi yhtäkkiä lähes jokaisen kotoa.
Alkuvuosi oli vielä suhteellisen normaalia rajoitusten kannalta. Minulla oli sellainen elämäntilanne, jota en edes halua muistaa. Lyhyesti sanottuna, oli vain tapahtunut liikaa ja minulla todettiin vaikea masennus. Alkuvuoden ehdottomasti paras asia oli se, että meidän koti oli taas asumiskunnossa. 8 kk kestänyt remontti oli viimein valmis! Tosiaan, remontti oli sen takia niin pitkäaikainen, kun alkukesästä 2019 olimme pari tuntia pois kotoa ja kun tulimme takaisin, täys tuho oli ehtinyt jo tapahtua ja pian paikalla olikin palokunta. Siinä vaiheessa tuntui siltä, että mikään ei voisi enää mennä huonommin, koska edellinenkin päivä oli mitä oli.
Mutta kun kesä koitti, huomasin, että muumeista tuttu sanonta "luultavasti myrskyjä onkin vain siksi, että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu" pitää täysin paikkaansa. Olin aivan maani myynyt ja mietin mitä keksisin. Päätettiin sitten iskän kanssa alkaa tekemään keväthuoltoa autolleni ja samalla ajattelin pestä sen.
